Suomalaiset loistivat toisena kilpailupäivänä

Tiistaiaamun avasi Sirja Nironen.

Emma: Muusikko isolla M:llä! Penderecki oli loistava valinta alkuun, se
toi esiin Sirjan räiskyvän persoonan.
Lauri: Samaa mieltä. Hyvä avaus ja muutenkin hänessä on todella paljon persoonallisuutta.
Jonathan: Olisin toivonut Pendereckiltä enemmän rakennetta. Schumann taas olisi saanut olla laulavampi, mutta hän selvästi rentoutui sen jälkeen, ja Poulencissa oli jo aivan erityinen fiilis.
Eero: Pendereckissä tuli heti esiin, miten hieno esiintyjä Sirja on. Schumannissa linja kantoi todella hyvin – oli juuri niitä pitkiä iskuja, joita eilen kaipasin adagioon. Allegrosta paistoi heti ilo ja elo, jossa vastapainona olisin ehkä kaivannut hieman enemmän hienostuneisuutta.
Lauri: Tätä Poulencia ei liian usein kuule, se on mun mielestä hieno sonaatti!
Eero: Siinäkin oli kivoja värejä ja unelmointia. Sirja katsoo musiikillisesti kauas, ja niin syntyy upeita linjoja. Kolmannessa osassa olisin toivonut vielä pitemmälle vietyjä “maskin” vaihdoksia ja kontrasteja. Täällä suosittu jousenheitto fraasien lopussa muodostui myös Nirosella vähän maneeriksi.
Emma: Musta se Cassado oli ihanan rapsakka!
Lauri: Se on hyvä kilpailukappale.
Eero: Mä olisin toivonut nopeissa jaksoissa vielä enemmän Sirjaa.
Lauri: Ohjelmistovalinta oli kokonisuudessaan ihan loistava!

Toisen kilpailupäivän toinen soittaja oli Jonas Palm.

Jonathan: Palmilla oli hyvää energiaa ja soitto oli hyvin punnittua.
Lauri: Puhdasta, varmaa soittoa.
Emma: Laadukasta soittoahan tämä oli, mutta olisin kaivannut enemmän
fokusta musiikkiin ja vähemmän fokusta sellonsoittoon.
Jonathan: Hieman tasapaksuksi jäi, eikä Palm ihan päässyt syvään herkistelytilaan.
Eero: Mun mielestä Brahms soi hänellä juuri niin kuin pitikin saksalaisen lisäaineeton. Toisen osan pizzicatot olivat mukavan pyöreitä, ja Stravinskin finaalissa oli rauhaa.

Kolmantena esiintyi Timotheos Petrin.

Eero: Stravinski oli mukavan ryhdikäs, mutta olisin toivonut kuulevani kaikki osat. Toinen osa oli mun mielestä syvällinen. Hiljaisissa dynamiikoissa oli myös kivaa syvyyttä.
Emma: Tämä oli tällaista sankarisellismiä. Stravinski alkoi hyvällä energialla, mutta kaipasin enemmän linjaa ja fraasien luontaisia kaaria ja vähemmän vertikaalisuutta.
Lauri: Energinen kaveri. Olisin mielelläni kuullut myös romanttista kantarepertuaaria ja hieman vähemmän soolokappaleita. Kuitenkin Britten oli hänen parhaimmistoaan.
Jonathan: Myös mun mielestä ohjelmisto oli hiukan suppea.

Neljäntenä soitti Senja Rummukainen.

Lauri: Heti, kun Senja astui lavalle, tiesin, että nyt on lupa odottaa
hyvää.
Emma: Tyylinmukaistä, värikästä ja elävää soittoa.
Eero: Ihan unohti, että kuntelee sellonsoittoa, kun se oli pelkkää musiikkia!
Lauri: Yhteistyö Valeria Resjanin kanssa toimi todella hyvin.
Jonathan: Beethoven tasapainoista ja tyylikästä ja Schumann oli upea. Teki vaikutuksen.
Eero: Kaikki oli hyvin pakotonta ja sävykästä.
Jonathan: Shostakovitchiin ei ehkä ihan päässyt niin syvälle kuin olisi halunnut. Olisin kaivannut hiukan lisää “kärsimystä”, kipeitä intervallia ja shostamaista paskanhajua.
Eero: Tässä upeudessa mua jäi harmittamaan alun lievä epäpuhtaus ja muutamat satunnaiset falskiudet.
Emma: Tonttutanssissa viimeistään nähtiin, että tämä taiteilija pystyy mihin vain.
Lauri: Sähäkkää oli. Bravo!

GO FINLAND!

Päivän viides kilpailija oli Tony Rymer.

Eero: Debussy hengitti kivasti.
Jonathan: Suvereeni soittaja. Boccherinissa kaipasin lisää kepeyttä ja tyylikkyyttä. Kokonaisuus jäi hiukan kömpelöksi.
Emma: Boccherinissa toivoin enemmän sointutietoisuutta – kun on paljon kolmisointuja, pitäisi tietää, mihin minkäkin äänen intonoi.
Eero: Cassadon toinen osa oli vaivattoman näköistä maalailua.
Lauri: Kaikki oli tasavarmaa ja Rymer hallitsee intrumenttinsa hyvin. Sielukkuutta jäi puuttumaan etenkin Cassadósta.
Eero: Vaikka Hindemithissä tuli muutamia muistikatkoksia, se ei jäänyt liian vakavaksi muttei myöskään pinnalliseksi. Mua jäi harmittamaan anteeksipyytelevät loppukiitokset.

Toisen kilpailupäivän illan aloitti Ivan Sendetsky.

Lauri: Tämä oli mun suosikkeja! Puhdasta musiikkia.
Jonathan: Kyllä, komeaa soittoa. Shostakovitchistakin löytyi venäläistä syvyyttä.
Emma: Boccherini oli aika tyylikäs ja helpon kuuloinen, sitä kuunteli mielellään.
Eero: Hieno rauhallinen ja elegantti ote Boccherinissa – ja silti tosi espressiivinen! Kirkasta ja kaunista. Välillä tuntui, että svellarit menivät tähän kontekstiin turhan brutaaleiksi. Shostassa taas oli sitä kaivattua angstia! Harmi, kun oli niin kiire pyyhkimään hikeä biisin loputtua – olisin mielelläni jäänyt fiilistelemään sitä hienoa maailmaa, jonka hän loi, hiukan pitempään.
Emma: TAAS VIULUBIISI!!! Todella hassu valinta tämä Massenet, en aluksi ihan tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta se sopikin lopulta kokonaisuuteen aika hyvin. Sendetsky veti upealla soundilla ja tunteella. Ei valittamista.
Eero: Tosi tarkkaa työskentelyä ja syvällistä mietiskelyä Martinussa. Hieno kokonaisuus.
Jonathan: Oli ilo kuunnella! Erityismaininta staccatosta, joka toimi molempiin suuntiin. Tosi siistiä!

Toisena soitti Sayaka Selina Studer.

Jonathan: Tosi eleganttia ja kaunista. Ohjelmavalinta oli virkistävän
erilainen kuin muilla.
Eero: Musta taas kokonaisuus oli vähän sekalainen. Crumbissa Studer maisteli musiikkia ja otti kivasti aikaa, muttei kuitenkaan mennyt tulkinnassa ihan loppuun asti. Beethoven oli tyylikäs ja ilon kautta – ja tässä sitä eleganttia jouseheittoa! Ei sitä tarvitse aina paiskoa niskan taakse!
Emma: Tästä tykkäsin! Särmikkyyttä, värejä ja eleganssia. Ei mitään päälleliimattua, vaan hyvin aitoa musisointia.
Jonathan: Välillä toivoin lisää syvyyttä sointiin, joka jäi etenkin alakielillä hieman pinnalliseksi. Muuten kaikin puolin tosi raikasta soittoa.

Päivän toiseksi viimeinen kilpailija oli Ildikó Szabó.

Jonathan: Hyvin valmistettu ohjelmisto. Unkarilaista temperamenttiä
löytyi, joskin intonaatio-ongelmia oli kauttaaltaan jonkin verran.
Eero: Kodaly oli oma suosikkini häneltä. Kivaa kansanmusiikkihenkeä mukana!
Emma: Kaunis punainen mekko! Kodalyssa en ihan saanut kiinni Szabón musiikillisesta ajatuksesta, mutta temperamentti oli kohdallaan!
Eero: Sekä Beethovenissa että Brittenissä hän vei tosi hienosti ideat loppuun asti.

Päivän viimeinen esiintyjä oli Michiaki Ueno.

Lauri: Hieno tumma sointi. Kuulostaa laadukkaalta sellolta, tykkään.
Emma: Mutkin tämän soittajan soundi vakuutti heti ensimmäisestä äänestä lähtien. Kokonaisuuteen olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän rentoutta ja sävykirjoa.
Jonathan: Tästä musikaalisesta Hindemithistä tuli suosikkini. Cassadon kappale oli mulle ihan uusi tuttavuus! Schubert kaipaisi vielä enemmän syvyyttä ja rauhaa sekä vasemmasta kädestä lähtevää herkkyyttä ja
rentoutta.
Eero: Cassado oli todella vaikuttava! Hieno soundi, linjat ja vapaus. Myös Hindemith eläväistä ja tarkkaa – wau! Schubertissa pianissimot menivät välillä liiankin ohuiksi, mutta kokonaisuus oli voimakas ja elegantti. Martinussa Ueno oikein flirttaili soitollaan. Biisi sopi hänelle hyvin. Tämä oli kiva lopetus 9 selloresitaalin päivälle!