KONSERTOT TOIVAT KILPAILIJOISTA ESIIN UUSIA ULOTTUVUUKSIA

Yhdeksän sellistiä jatkoi toiselle kierrokselle. Varjoraatina teimme omat henkilökohtaiset arvauksemme seuraavalle kierrokselle pääsevistä. Olimme suurimmaksi osaksi yhtä mieltä tuomariston kanssa, mutta myös erimielisyyksiä oli – varjoraadin listaan päätyi kaiken kaikkiaan 13 nimeä. Jatkoon menneistä kahdeksan oli myös meidän listoillamme. Tietämättä toistemme valinnoista, olimme valinneet viisi sellistiä, joista neljä pääsi jatkoon. Varjoraadin kaksi sellistijäsentämme olivat raatilaisten välisen kilpailun voittajia: Jonathan ja Lauri arvasivat yhdeksästä seitsemän oikein, Emma kuusi ja Eero viisi!

Toisen erän avasi Zlatomir Fung Tsaikovskin Rokokoo-variaatioilla.

Jonathan: Fung ei orkesterin kanssa loistanut samalla tavalla kuin resitaalissa.
Emma: Fraasit ja sävyt olivat tarkkaan harjoiteltuja, mutta kaipasivat lisää persoonallisuutta. Kokonaisuus jätti vähän kylmäksi, vaikka Fungin sellismi on hänen ikäänsä nähden hyvin korkealla tasolla. Toivon, että tämä nuori lahjakkuus keskittyy tulevaisuudessa kehittämään omaa  taiteilijapersoonaansa.
Eero: Tätä kontaktia oli kiva seurata! Ehkä häntä tosiaan jännitti, sillä veto ei ollut yhtä varma kuin alkuerän huikea avaus. Parhaimmillaan hän oli tänään hiljaisemmissa jaksoissa sekä  soolokadensseissa. 
Lauri: Ekaan erään verrattuna soitto jäi pieneksi näin suureen saliin. Taitavaa ja puhdasta soittoa kautta linjan, mutta tänään ei ollut hänen päivänsä.

Toisen erän toinen soittaja oli Macej Kulakowski.

Lauri: Hänen soittonsa vakuutti persoonallisuudellaan. Kulakowski kertoi Schumannissa oman tarinansa ja otti hyvin kontaktia kapellimestari Eva Ollikaiseen.
Eero: Alku oli orkesterissa hieman epäsynkassa, ja Kulakowski vaikutti hiukan varovaiselta ensimmäiseen välisoittoon asti. Välisoiton jälkeen Kulakowski syttyi ja loppukonsertto oli todella leikkisä ja värikäs. Hän upotti tekniset virtuoosipaikat suvereenin tarkasti keskelle tulkintaa ja linjaa katkaisematta sekä musisoi yhdessä orkesterin kanssa.
Jonathan: Alussa huomasin pientä jännitystä, mutta pian hän rentoutui ja pääsi omalle tasolleen. Sen jälkeen soitto oli värikästä ja persoonallista soittoa, joka ei jätä kylmäksi.
Emma: Sympaattinen soittaja tämä Kulakowski! Ilmeikäs, kiihkeä, herkkä ja intensiivinen. Maneerinen portato häiritsi välillä legato-linjoja, ja olkapäät rentouttamalla Kulakowskin soitto olisi saattanut olla helpompaa katsottavaa. Mutta mikä persoona! Koskettava veto.

Kolmantena soitti Minji Kim.

Emma: Tämä on kyllä kilpailun tyylikkäin ilmestys. Mikä mekko! Upea, valovoimainen soittaja, jonka lämmin solistisoundi ei jättänyt ketään kylmäksi. Sopivassa balanssissa suurta solismia, herkkyyttä ja leikkimielisyyttä. Välillä jousen maneerimainen portato häiritsi legatoa mun makuun liikaa.
Eero: Iso sointi aukesi heti – tämä oli todellista solismia. Teemassa oli linjaa, sitten rubatoa, flirttiä ja tulista espressivoa. Ajoittain soitto meni vähän ronskiksi, mutta kokonaisuudessaan aivan valloittava soittaja!
Lauri: Ihana ilmestys! Soitosta löytyi solistista otetta orkesterin kanssa soittaessa, ja hänen soundinsa täytti Sibelius-salin. Nautinnollista musisointia!
Jonathan: Eleganttia, kaunista, feminiinistä soittoa. Staccatosta pointsit, isistä nähdä noin vaivaton ja musiikkia palveleva staccato! Vaikuttava esitys. Kenelläkään ei kilpailussa onnistunut viimeisen  variaation oktaavit.

Neljäntenä esiintyi Ivan Sendetskiy.

Eero: Mahtava soolosoundi jälleen. Leikkisyyttä, värejä, aitoa Tšaikovskia. Loistava kontakti orkesteriin ja Eva Ollikaiseen. Hitaassa jaksossa paras linja päivän Tsaikkareista, syvällistä jännitettä. Loistavaa energiaa G.P.:n jälkeen, mutta loppupuolella oli mun makuun vähän liikaa kitkaa.
Jonathan: Sendetskiy selvästi ymmärsi teoksen slaavilaisuuden. Varmaa ja musiikkia palvelevaa soittoa, eikä turhaa showta. Pienet epäpuhtaudet häiritsivät hieman muuten korkeatasoista kokonaisuutta.
Emma: Sendetskiystä huokui rentous ja luonnollisuus. Hän ei yrittänyt liikaa, vaan sointi oli laulava ja kvaliteetti huikea. Sendetskiyn soittaessa tunsin ensimmäistä kertaa Rokokoo-variaatioiden hitaassa jaksossa piilevän syvyyden ja kivun. Kosketti.
Lauri: Hän ymmärsi teoksen kauneuden sielukkaalla tulkinnallaan. Sendetskiyn soitto koskettaa ja puhuttelee.

Illan päätti Timotheos Petrin.

Lauri: Kisojen pisin piikki! Petrasi kovasti alkuerästä. Puhdasta ja varmaa soittoa.
Eero: Alkuun olisin toivonut enemmän linjaa – nyt se oli aika katkonainen. Parhaimmillaan Petrin oli mun mielestä finaalissa, jossa soitto oli värikästä ja mielenkiintoista.
Jonathan: Illan varmin esiintyjä ja sellistisestä näkökulmasta teknisesti vaikuttavaa soittoa, muttei palvellut musiikkia vaan soittajaa. Kaipasin enemmän Elgaria ja vähemmän Petriniä.
Emma: Alkuerässä jo mainitsin tämän soittajan ”sankarisellismistä”. Konserttoon se sopi huomattavasti paremmin, mutta toivoin silti häneltä enemmän musiikkia ja vähemmän teatteria. Intensiivisyyttä ja osaamista tältä soittajalta löytyy, mutta jos jokainen ääni ja jousenvaihto on noin painokas, se vie aika paljon mahdollisuuksia tulkita. Kaipasin enemmän linjaa ja katsetta musiikillisesti kauemmas.