Finalistien muusikkoutta testataan Haydnin konsertoissa

Ensimmäisessä finaalissa soittajien tehtävänä on liidata orkesteria ilman kapellimestaria – solisteilla on siis suuri vastuutehtävä. Kolme Haydnia on nyt kuultu. 

Eilisen illan avasi Timotheus Petrin

Jonathan: Vakaata tasaista soittoa, joka kuitenkin alkoi tylsistyttää nopeasti. Epäpuhtaudet häiritsivät vähän liikaa. Mielestäni orkesteriin olisi voinut ottaa paljon enemmän kontaktia – Tapiola Sinfonietta teki kauttaaltaan asiat liian helpoiksi solisteille, kun ovat tottuneet soittamaan ilman kapellimestaria. Finaali oli liian jäykkä ja hidas – Petrin veti hieman varman päälle.
Eero: Petrinin sukeltelu on täydellisen turhaa. Kukaan ei näe sitä eikä reagoi siihen, vaikka näkisi. Jousen pyörittely lattianrajassa ”tahtipuikkona” on ehkä vielä turhempaa – mutta ymmärrän, että on tarve tehdä ”jotakin”, kun ei ole kapua. Ei tarvitsisi. Varsinkin viimeisessä osassa oli aika paljon epäpuhtautta ja ropellusta – Petrin ei ollut tässä parhaimmillaan. Hän soittaa värikkäästi, mutta tämä konsertto kaipaisi rujon soiton sijasta enemmän hienostuneisuutta.
Lauri: Petrin jatkoi tasaisen varmaa soittoa. Hänestä huokuu sankarisellismi. Hienosti päässyt näin pitkälle. Finaalissa hän hätäili hieman, mutta selvisi illasta. Helsingin finaaliin odotan vielä lisää paukkuja.
Emma: Sankarisellisti Petrin löysi nyt hiljaisia dynamiikkoja, joita kaipasin aiemmilla kierroksilla – välillä olisin kuitenkin toivonut enemmän sävyllisiä muutoksia kuin muutoksia dynamiikassa, sillä välillä Petrin jäi orkesterin varjoon. Tänään ei ollut Petrinin päivä, ja toivoin Haydnin olevan hieman kevyempää ja linjakkaampaa kuin tämä esitys. Intonaatio heitteli hieman, eikä Petrin ottanut kontaktia orkesteriin saati kuunnellut heitä. Orkesteri seurasi kuitenkin uskollisesti – hienoa työtä, Tapiola Sinfonietta!
Santiago: Hyvää soittoa kokonaisuudessaan. Välillä kuitenkin tuntui, että Petrinin hermot eivät ihan kestäneet, ja se häiritsi hänen musiikillisia ideoitaan ja esiintymistään.

Toisena soitti Zlatomir Fung

Eero: Fung on enemmän taas se muusikko, jota alkuerissä ihailimme! Tämä Haydn on tyylikästä ja arvokasta, mutta eka erä on yhä hänen paras vetonsa.
Lauri: Fung petrasi huomattavasti välieristä, ja hänen soittotyylinsä sopi hyvin myös Haydniin. Kvaliteetti paistaa hänen soitostaan, ja mainittakoon erikseen kadenssit, jotka hän soitti persoonallisesti ja varsin vakuuttavasti. Odotan innolla Musiikkitaloa ja Kokkosen konserttoa. Eka erä pitää vielä paikkansa ylivoimaisesti parhaana, mutta Zlatomir kuitenkin palasi tässä erässä takaisin tasolleen – olen iloinen siitä!
Emma: Fung vapautui selvästi verrattuna välierään! Kaipasin enemmän kontaktia orkesteriin ja persoonaa soittoon. Vaikka hän tavoitti Haydnin hienovaraisuuden ja kepeyden, soitto jäi nyt aika suoraviivaiseksi. Fungin soitto on erittäin laadukasta ja taitavaa, mutta toivon häneltä viimeisessä finaalissa lisää rohkeutta tuoda omia näkemyksiään ja omaa muusikkouttaan esille.
Jonathan: Fungista välittyy kypsyys ja oppineisuus. Haydnista tuli kuitenkin nopeasti analyyttisen ja tylsän kuuloista, mikä sai tuolini tuntumaan vaarallisen mukavalta. Olisin toivonut paljon enemmän spontaaniutta ja värejä. Jokainen fraasi oli tarkkaan harkittu, mikä vei vähän mielenkiintoa kuuntelijalta.
Santiago: Itsevarmaa ja tasaista soittoa, mutta kaipasi hieman enemmän säihkettä kokonaisuuteen.

Kolmantena soitti Bryan Cheng

Emma: Näin liidataan orkesteria! Cheng oli ensimmäinen, joka soitti orkesteritutit mukana –  luonteva ratkaisu. Cheng otti kontaktia orkesteriin, ja ensimmäistä kertaa tuntui kuin orkesteri ja solisti olisivat yhtä. Tämä Cheng oli mun makuun parasta tähän asti, vaikka intonaatio heitteli hieman ja fraasit tuppasivat lähtemään alta karkuun. Välillä soitto meni hieman mauttomaksi, mutta Cheng oli silti illan mielenkiintoisin soittaja.
Jonathan: Cheng sai orkesterin mukaan paremmin kuin aiemmat soittajat. Hänen soittaessaan kuitenkin kyseenalaistin, haluaako hän soittaa ”autenttiseen” tyyliin vai romanttiseen tyyliin vibratolla ja suurella solistisella äänellä. Nyt esityksessä oli kumpaakin, mikä mielestäni ei sovi mihinkään musiikkiin. Pitäisi päättää, millä tyylillä soittaa tietyn kappaleen. Muuten Cheng piti kuulijat hereillä kaikista ihmeellisistä efektiyrityksistä huolimatta. Illan energisin mutta tyylitön esitys. Finaalissa Cheng otti liian nopean tempon, minkä huomasi nopeista juoksutuksista, jotka eivät menneet nappiin.
Eero: Chengin kontakti yleisöön on aivan ylivoimainen näistä kolmesta. Tosi kiva, kun hän soitti tutti-paikat – tästä musiikillinen ajatus välittyy merkittävästi paremmin kuin jostain jousenpyörittelystä. Tyylillisesti tämä Haydn meni ajoittain hiukan rajuksi, mutta kokonaisuus säilyy toimivana. Harmillista epäpuhtautta seassa. Fung oli ehkä hienostunein päivän soittajista, mutta Chengin soitosta tulin parhaalle tuulelle. Finaalissa mahtava energia olemuksessa, mikä antaa sähköä orkesteriin. Valitettavasti tarkkuus kärsi tässä kohtaa.
Lauri: Nautinto seurata, kuinka itsevarmasti Cheng jatkaa finaalissa. Hänestä ei ole vielä välittynyt minkäänlaista jännitystä. Hänellä oli hyvä kontakti orkesteriin, ja mielestäni paras valinta oli soittaa orkesterin välisoitot yhdessä orkesterin kanssa. Ihailen myös kovasti hänen käytössään olevaa Stradivarius-selloa, joka täyttää suuremmankin tilan – todennäköisesti myös Musiikkitalon salin. Show oli taattu tänään ja iloinen olemus välittyy kuulijalle. Hänelle on hyvin luonnollista olla orkesterin edessä.Tänään kuitenkin pidin eniten hänen ensimmäisestä osastaan. Se oli todella nautittavaa kuultavaa. Toiseen osaan olisin kaivannut hiukan enemmän tunnetta ja koskettavuutta. Viimeisessä osassa huomasin hiukan hätäilyä ja muutamia maneerisia venytyksiä, jotka olisin jättänyt pois. Kokonaisuus kuitenkin päivän pirtein ja yleisö piti kovasti!
Santiago: Cheng on itsevarma esiintyjä, mutta kaipasin samaa itsevarmuutta myös hänen soittoonsa –kontrolloimattomuus ja hätäily tuntui hänen soitossaan usein.

X