Ensimmäisen finaalin toinen päivä

Toisen finaalipäivän avasi Minji Kim Haydnin C-duurikonsertolla

Eero: Nautin Minjin soitosta suuresti! Siinä on värejä ja vahvoja karaktäärejä, mutta tarkkuus säilyy koko ajan. Pienet epäpuhtaudet häiritsivät tämän päivän esitystä. Minji otti ajoittain kontaktia konserttimestariin, ja liidasi soitollaan ja elkeillään ilman turhaa huitomista.

Emma: Loistavat mekkovalinnat läpi koko kisan! Minjin soitto oli kauttaaltaan pehmeää ja vaivatonta. Hän soitti orkesteritutit – välillä kuitenkin tuntui, ettei hän niinkään johda soitollaan, vaan enemmänkin soittaa mukana muodon vuoksi. Toivoin Minjiltä tähän Haydniin hieman klassisempaa ja raikkaampaa otetta, ja tänään ensimmäistä kertaa myös Minjillä oli intonaatio-ongelmia. Otti kuitenkin hyvin kontaktia konserttimestari Meri Englundiin, joka vastasi kontaktiin elävällä soitollaan.

Lauri: Kim oli tänäänkin valloittava ja ihana ilmestys estradilla. Hän tekee musiikkia todella luonnollisesti. Haydnissa hänen sellonsa ei ehkä täyttänyt salia samalla tavalla kuin Lahdessa, mutta nautin silti. Odotan innolla hänen tulkintaansa Lutoslawskin konsertosta.

Jonathan: Ehkä konservatiivista mainita, mutta finaalin ainoan naisen soitosta löytyi eleganssia ja kauneutta aivan eri tavalla kuin finaalin miesten soitosta. Hän laulaa sellollaan ja soitto näyttää helpolta. Välillä pienet epäpuhtaudet häiritsivät minua. Toisen osa jäi tasaiseksi. Viimeiseen osaan Kim otti aavistuksen liian nopean tempon ja soitto meni välillä räiskimiseksi.

Toisena soitti finaalin ainoa suomalainen Leonardo Chiodo

Lauri: Leonardon Haydnista jäi mieleen Rostropovitsin kadenssi, jonka hän soitti ilmiömäisellä virtuositeetillä. Hitaaseen osaan hän sai kauniita sävyjä ja hetkiä, ja viimeinen osa pysyi hyvin hallinnassa. Erityiskiitos orkesterille, joka teki solistien olon helpoksi.

Eero: Tässä kapellimestarittomassa erikoistehtävässä Chiodon introvertti olemus valitettavasti rajoittaa suoritusta merkittävästi. Tämä ei tietenkään ole kapellimestarikilpailu, mutta jo alku olisi mielestäni tässä kannattanut käynnistää mieluummin soiton kautta kuin kädenheiluttelulla. Hän ei myöskään elä lainkaan orkesterin mukana alku- ja välisoitissa. Hän kyllä soittaa eläväisesti, mutta tällainen agogiikka melkein vaatisi kapellimestaria väliin, kun Chiodo itse ei ota kontaktia orkesteriin.

Emma: Mikä virtuositeetti! Kadenssi oli ehdottomasti sitä parasta Leonardoa – hän tikkasi menemään kaikki maailman tekniset twistit puhtaasti ja varmasti. Muu Haydn jäi hieman suoraviivaiseksi ja toivoin, että Chiodo olisi tuonut tässä erässä jotain uutta itsestään. Hän ei juurikaan ottanut kontaktia orkesteriin, vaikka näin varmalla tekniikalla muutaman prosentin energiasta olisi voinut kohdistaa yhteisoittoon.

Jonathan: Toivoin myös enemmän kontaktia orkesteriin. Soitto lähti hiukan arasti liikkeelle, ja olisin toivonut alkuun solistisempaa soittoa ja laajempaa jousenkäyttöä. Nopeasti Chiodo kuitenkin pääsi omalle tasolleen ja soitosta huokui tekninen varmuus! Ensimmäisen osan kadenssi oli koko finaalin haastavin ja vaikuttavin. Hatunnosto siitä! Hieno esitys, mutta kamarimusiikkia olisin toivonut vielä enemmän!

Ensimmäisen finaalin Tapiolassa päätti Brannon Cho

Emma: Cho otti tilan haltuun heti alussa ja onnistui sytyttämään orkesterin aivan eri tavalla kuin muut finalistit. Tällaista Haydn-soittoa odotin kaksi päivää! Erityisesti minua vakuutti Chon harmoniatietoisuus – hän toi esiin jännitteisiä sointuja ja bassolinjoja, ja tiesi aina, milloin hänellä ei ole harmonisesti tärkeää soitettavaa. Toinen osa meni hieman kilpailusoitoksi – vasta kadenssissa löytyi vapautta, jota kaipasin jo toisen osan alkuteemoihin. Hienoa, puhdasta soittoa ja musiikkia. Tämä vei koko kilpailun aivan toiselle tasolle!

Jonathan: Kaikin puolin punnittua ja harkittua soittoa. Soitosta kuulee kovan työn tuloksen – hänelle sattui vähiten lipsahduksia. Otti mukavasti yhteyttä orkesteriin, ja tällaista kamarimusiikillista otetta olisi toivonut kaikilta tilanteessa, jossa ei ole kapellimestaria. Cho on varmasti vahvoilla palkintojenjaossa – hänen soittonsa on täydellistä kilpailuihin!

Eero: Mun makuun tässä Haydn-tulkinnassa on jotain ylimääräisiä show-mausteita. Osien välissä ensimmäisestä erästä lähtien olevat maneerit (viritys, kasvojen pyyhkiminen, sellon pyyhkiminen ja paidankauluksien oikaisu) alkavat hieman jo häiritä. Cho kuitenkin ottaa hyvin kontaktia orkesteriin antaen kuitenkin heille omaa tilaa. Toisessa osassa hän loi olemuksellaan ja soitollaan linjaa – pulssi tulee kyllä orkesterista ja hän tietää sen.

Lauri: Elegantin tyylikästä Haydnia. Olen ihaillut hänen soittonsa laatua läpi koko kilpailun. Muilla finalisteilla on ollut hyviä ja huonoja päiviä, mutta Cho on vakuuttanut joka erässä. Hän soittaa puhtaasti ja tyylillä. Tänäänkin kuulijan oli helppo nauttia hänen taiteestaan. Haydn pysyi kautta linjan hienosti kasassa ja solistin ja orkesterin vuoropuhelu oli hienoa kuunneltavaa. Kilpailun vakuuttavin ja tyylipuhtain Haydn. Bravo!

Orkesterin varjoista: Ilman kapellimestaria soitettaessa solistin täytyy olla musiikillisesti selkeä, ja auttaa orkesteria eleillään. Molemmat kilpailussa kuullut konsertot ovat tarpeeksi suoraviivaisia sävellyksiä 
ilman kapellimestaria soitettaviksi, eli ne menevät paljolti samaa vauhtia alusta loppuun ja musiikki on helposti ennustettavissa. Yllätyksellisiä kohtia voiva olla esimerkiksi kadenssien loput, joissa koko orkesterin täytyy tulla mukaan solistin viimeiselle äänelle täsmälleen samaa aikaan. Tällöin solistin fyysiset eleet ovat tärkeitä. Lähteemme mukaan finalisteista Petrin harjoitti orkesteria eniten. Häntä oli kuulemma helppo seurata. Fungin eleet olivat myös selkeät. Bryan Chengin liidaus oli orkesterin näkökulmasta pääosin melko selkeää, mutta hän teki muutaman epäselvästi näytetyn riskialttiin hidastuksen. Kimiä oli pääosin helppo seurata, joskin hänenkin soitostaan löytyi musiikkillisesti epäselviä hetkiä, jotka aiheuttivat epävarmuutta orkesteriin. Chiodoa oli orkesterilaisten mukaan vaikea seurata, sillä hän ei juurikaan liidannut. (Varjoraadin mielestä orkesteri teki erityisesti tässä loistavaa työtä.) Chon musisointi oli selkeää ja häntä oli orkesterin mielestä helppo seura