ENSIMMÄISEN ERÄN VIIMEINEN PÄIVÄ

Kun on 25 huippusellistiä ja kaikilla on täysin vapaat kädet rakentaa 50 minuutin resitaali, saa ohjelmistosuunnittelu suuren painoarvon. Vaihtelevat ohjelmat tuovat esiin persoonia.

Kolmannen kilpailupäivän avasi Teresa Beldi.

Emma: Eleganttia, luontevaa soittoa ja erinomaisesti harjoiteltu ohjelmisto. Välillä kuitenkin tuntui, ettei Beldi ihan päässyt kieleen sisään. Soitto tuntui vähän turhankin huolelliselta, olisin kaivannut enemmän heittäytymistä ja riskejä.
Lauri: Tasaisen hyvää soittoa alusta loppuun, mutta draaman kaari jäi uupumaan.
Jonathan: Jäi mietityttämään, verottiko aamuväsymys soittajan energiaa.
Eero: Tämä soitto kuulosti paremmalta kuin näytti, mutta tässä ei kilpaillakaan siitä, kuka heiluu eniten ja tekee hauskimmat ilmeet. Syvällistä, rauhallista soittoa.

Toinen kilpailija oli Bryan Cheng.

Eero: Hieno tumma soundi Stradivarius-sellossa. Osasi vaihdella eleganttiuden ja tulisuuden välillä. Tykkäsin siitä, miten Cheng rakensi jännitteitä ja horisontaalista linjaa.
Emma: Soitosta löytyi paljon rohkeutta.
Jonathan: Erittäin fyysinen!
Lauri: Cheng oli tämän kilpailun showmies. Hänestä huokui itsevarmuus.
Eero: Shostassa senza vibrato -paikka jäi vähän merkityksettömäksi.
Jonathan: Chengin tyyli oli hieman tasapaksu läpi koko ohjelmiston.

Kolmantena soitti Leonardo Chiodo.

Emma: Leonardon happy place oli selvästi nopeat osat. Brahmsissa kaipasin enemmän vapautta.
Jonathan: Puhdasverinen virtuoosi. Hitaat osat olisivat saaneet olla leikkisämpiä.
Eero: Tykkäsin Chiodon syvällisyydestä ja älykkyydestä.
Lauri: Muhun teki vaikutuksen Brahmsin hitaan osan upeat hetket. Taitavaa soittoa kaiken kaikkiaan, ja aistin hänestä valtavan potentiaalin.

Neljäs kilpailija oli Brannon Cho.

Emma: No nyt! Puhdas Boccherini! Jopa duuriterssit! Jihuu!
Eero: Hänen ohjelmansa oli kymmenen minuuttia liian pitkä! Vähän jännittää, miten tuomaristo suhtautuu siihen. Boccherini oli luonnollista puhdasta. Brittenissä pysyi tunnelma, draama kantoi hyvin.
Jonathan: Cho ei jää kiinni mistään – kilpailujen sotaratsu! Brittenissä ihan vahvuusalueellaan. Kaikki tuntuu loogiselta ja helpolta.
Lauri: Oli kyllä kilpailujen paras Boccherini. Puhdasta, kevyen feminiinistä soittoa. Loistava kokonaisuus, vaikka Britten ei biisinä ollutkaan kovin loistelias. Vahva jatkoon!

Viidentenä esiintyi Jooyeon Choi.

Emma: Kiva mekko! Laulavaa soittoa etenkin Schubertissa. Penderecki jäi mun makuun vaisuksi.
Lauri: Ohjelmavalinta hieman kummastutti – Martinu oli ainoa kokonainen teos.
Eero: Martinun viimeisessä osassa oli hypnoottinen nostatus. Muutenkin soitto oli helpon näköistä.
Jonathan: Olisin kaivannut soitolta enemmän persoonallisuutta.

Keskiviikkoillan aloitti Elia Cohen Weissert.

Lauri: Luonnollista ja hyvää soittoa. Draama tiivistyi kivasti loppua kohden ja Capautui selvästi Rossinissa.
Emma: Mun mielestä tässä oli charmia ja luontevuutta. Välillä toivoin hieman enemmän pippuria ja atakkia jouseen.
Jonathan: Franckissa oli hienoja linjoja. Huomasin vasemmassa kädessä intensiivisyyden mukana tulevaa jäykkyyttä.
Eero: Franckin lopusta löytyi sähäkkyyttä, jota olisin kaivannut jo aiemmin. Ohjelmisto olisi mielestäni pitänyt olla monipuolisempi!

Illan toinen soittaja oli Rainer Crosett.

Lauri: Parhaimmillaan pienissä miniatyyreissä.
Eero: Hauska lisä tuo filosofian tutkinto Harvardista! Ehkä siksi Webern sopi hänelle niin hyvin.
Jonathan: Valtavan analyyttinen soittaja. Olisin kaivannut lisää omaa tulkintaa tähän!
Emma: Ohjelmavalinta oli aika erikoinen. Tuntui, että encoreja oli useita. Muutenkin kaipasin lisää persoonallisuutta, vaikka soitto olikin laadukasta.

Ensimmäisen erän päätti Iago Domínguez Eiras.

Eero: Tykkäsin energiatasojen vaihtelusta.
Lauri: Alku tuntui vähän jännittyneeltä.
Jonathan: Cassadósta en saanut irti ihan sitä espanjalaisuutta, jota odotin espanjalaiselta sellistiltä.
Emma: Ginasterassa oli svengiä ja flirttiä!
Lauri: Se meni ihan tanssiksi!

Kiitokset kaikille kilpailijoille ja erityiskiitokset kilpailun huikeille pianisteille!!!!

X