Ensimmäinen erä

Lehtimäen Eero haluaa nyt tässä aluksi mainita, että hän istui myös koko aamun kirjoittamassa muistikirjaansa muistiinpanoja – ensin salissa ja sitten etänä loistavan Yle Areena -striimin ääressä. Mutta koska hän ei lopulta päässyt keskustelemaan Emman ja Laurin lurjusten kanssa, jätettiin hänen näkemyksensä huomiotta. Eero on jo päässyt yli tästä tragediasta.

Ensimmäisen päivän iltasetin avasi Maciej Kułakowski.

Eero: Ohjelma oli paitsi monipuolinen, myös hyvin rakennettu. Siitä löytyi sellainen punainen lanka ja kertoi kokeneesta kilpailijasta. Kiinnitin huomiota kappaleiden lopetuksiin, jotka Kulakowski hallitsi erityisen tyylikkäästi.
Lauri: Penderecki oli aikamoinen performanssi! Siinä oli kyllä hullunkiiltoa.
Eero: Se oli sellainen yhden miehen sirkus – pelkästään hyvällä tavalla!
Jonathan: Ainoa miinus oli, että kappale oli liian pitkä.
Lauri: Tämä Schnittke oli mun päivän suosikki.
Eero: Kułakowski osasi poimia olennaiset päällekkäisistä linjoista, mistä tuli hienoa polyfoniaa.
Jonathan: Välillä olisin siinä kaivannut vahvempaa soittoa ja isompaa sointia.
Eero: Schumann oli värikästä, mutta silti luonnollista eikä yhtään päälleliimattua.
Lauri: Ehdottomasti. Puhuttelevaa ja nautinnollista.
Jonathan: Sarasatessa oli hyvää gypsy-meininkiä!
Eero: Mä olisin kaivannut vielä enemmän ronskia soittoa! Aluksi vähän pelkäsin, miten Mustalaislaulut toimivat Pendereckin show’n jälkeen, mutta ei se lopulta häirinnytkään.
Lauri: Kulakowski soitti pianisti Anna Nareton kanssa saumattomasti yhteen.

Kilpailun seitsemäs kilpailija oli Christine Lee.

Lauri: Mä ja Jonathan pantiin molemmat merkille, että Lee oli hieman jännittyneen oloinen. Dvorakissa kyllä stradi lauloi!
Jonathan: Hänellä oli kyllä sellismi huipussaan. Kaikin puolin laadukasta soittoa.
Eero: Todella puhdasta ja hyvässä mielessä yksinkertaista soittoa. Schubertissa nousi hyvin esiin Leen tyyli pitää monia ääniä pitkään ilman vibratoa. Schubertiin se sopi loistavasti, mutta Dvořákin kohdalla se alkoi tuntua hieman maneerilta. Olisin kaivannut kyllä jotain hc-nykkäriä!

Kahdeksas kilpailija oli Gabriel Martins.

Emma: Kilpailun paras Bach! Sellistiksi harvinaisen tyylikästä soittoa, vaikka olisin kilpailun ainoalta Bachilta kaivannut vähän enemmän barokkituntemusta. Oli kuitenkin rohkea valinta ja arvostan suuresti tällaista eleganttia Bach-soittoa.
Jonathan: Selkeä ja puhdas – ei tarvinnut deodoranttia.
Eero: Olisin kaivannut toiseen osaan, Allemande, lisää check pointeja – linja meni välillä tyylilajille hieman turhan pitkäksi. Ja päätösosa Gigue olisi saanut olla tanssillisempi.
Lauri: Intonaatio oli erinomainen – kaiken kaikkiaan todella hyvä ja tyylikäs Bach.
Eero: Itse en ehkä olisi aloittanut kahdella soolokappaleella, mutta Hindemith soi silti jymäkästi. Schumannin Adagion iskutus oli mielestäni liian tiheä, päinvastoin kuin Bachissa. Allegro lähti sitten kivasti lentoon.
Jonathan: Vasemmassa kädessä ilmeni Schumannissa hieman jäykkyyttä, jota taas Bachissa ei ollut ollenkaan. Ginasteraan olisin kaivannut hieman enemmän lattarimeininkiä, mutta sello soi vahvasti ja suuresti.